tervetuloa!

Syksy käynnistyy opistolla ja se tuo mukanaan uusia ja entisiä opiskelijoita ja uuden opettajan. odotan mielenkiinnolla lukuvuoden alkamista ja innokkaita tekijöitä. Kiitos Liisalle ohjeista ja neuvoista. Tervetuloa toivottaa Sinikka

Kesä ja uudet haasteet

Hei!

Taas on yksi lukuvuosi takana ja kesä edessä. Opiskelijat ovat saaneet vuoden aikana paljon aikaiseksi ja jo perinteeksikin muodostunut kevätnäyttely oli todella pidetty.

Tulevia kursseja voi seurata Opiston kotisivuilta. Uusia ja mielenkiintoisia juttuja on varmasti tulossa uuden opettajan myötä.

Vanha ope lähtee nyt kesäloman siivittämänä uusiin haasteisiin ja toivottaa aurinkoista kesää sekä hyvää jatkoa kaikille.

Liisa

KIITOKSIA IHANASTA VUODESTA! <#

Minä myös olen työläinen - käsityöläinen!

Jonkin aikaa jo olen miettinyt tilaisuutta kirjoittaa tähän blogiin, vaan aika liitää, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja heitän muutamalla sanalla. Olen neljää kuukautta vaille täysi-ikäinen äiti ja mummeli. Siis lähes viisikymppinen. Käsitöitä olen tehnyt aina ja jatkuvasti on joku tekele menossa. Olen oikea superhyperkokeilija, sillä tykkään kokeilla kaikkea uutta. Projekteja projektin perään, jos menee pieleen, aloitetaan uusi. Ennen aina mietin, että olisi ihanaa, kun saisi oikein ammattilaisilta oppia ja pääsisi jollekkin käsityökurssille. Nyt olen Karstulan opistolla ja pitääpä sanoa, että tähänastisista tekemisistäni tämä on parasta. Viimeinkin saan tehdä, sitä mitä haluan. Onhan se niin, että taitoa joko on tai ei, mutta mulla ainakin riittää yritystä :) Tämä meidän käsityön erityistekniikoiden linjan opiskelijat ovat kaikki erittäin taitavia ja mukavaakin meillä on. Opettajat ovat päteviä ja osaavat opettaa niin, että se oppi jää myös päähän. Mitäpä muuta sitä voisi opiskelulta toivoa. Noh, vähemmän pakkasta aamuisin, sillä minun raasu kesäinen kukka-autoni köhii ja yskii eikä taho liikahtaa lämpimän piuhan päästä, mutta olen sitä taputellut ja jutellut, että kohta on kesä  :)

 Paljon on kurssilla tehty, huovutuksesta aloitettiin, sitten oli ryijyn perustekniikkaa, kudontaa ihan alusta, kangaspuiden kokoamisesta alkaen, siinä välissä oli saippuanvalmistusta ja sitten jatkui kudonnat. Paperimassailut meinasivat karata käsistä, ainakin mulla, kun päässä oli enemmän ideoita, kuin olisi ehtinyt tekemään. Loppujen lopuksi siinä kävi niin että viimeisenä päivänä ennen työharjoittelu ja lomajaksoa piti jäähä opistolle maalailemaan loput työt. Silkinmaalausta oli tämä viimeinen viikko ja se, jos mikä vei mukanaan. Mitä ihania värejä ja taas pää täynnä ideoita. Mutta se ISOMUTTA, ei sekään niin helppoa ollut, kuin miltä näytti. Kaikki työt meni pilalle, noh ehkä pari onnistui. Ei pitäisi mennä maalailemaan enää kuivuneen huivin päälle. Nyt tiijän senkin. "Suolaa suolaa, enemmän suolaa, suolaa lisää juu" :D Totta, että suola pelasti pari työtä.

 Paperimassan valmistusta

Kanaverkosta sekä wc-paperitökötistä pingviinipesue

Saippuanvalmistuksessa tehtiin mm. oliiviöljysaippuaa

 Kudonnassa ylemmässä kuvassa raanun valmistusta mm. jouluvaloista, rullakkomuovista sekä risuista. Alemmassa kuvassa laukun kudontaa videonauhasta, paperinarusta sekä poppanakuteesta

Merisuola silkissä tekee ihania kuvioita

Muutama huivi kuivumassa

Tässä nyt jotain kuvia kevään kursseista.Toivottavasti kaikki asiat meni oikein, saa oikaista :)

-Uu-mummu-

Taas uusi koulupäivä aloitetaan! :D

No nyt ollaan jo pitkällä ETL linjan kevätlukukautta, ja työharjoittelukin häämöttää... Paljon on saatu uusia mukavia kasvoja ja tuttavuuksia mukaan linjalle. :)

Mukavia aiheita on ollut, mm. huovutusta, itse valmistettua saippuaa, paperimassatöitä sekä etenkin kudontaa. Kudontaa meillä oli hiukkasen pidempään, jotta saatiin suunnilleen perusasiat opeteltua. Kiva sitä olisi ollut pidempäänkin tehdä, mutta uusia kiinnostavia viikkoja on vielä edessä:D

Sen voi ainakin sanoa, että vuosi on alkanut (ainakin omalta osaltani), mukavasti ja huumorin merkeissä;) Hyvähän se on joskus vähän töitten ohessa hassutella, ja varsinkin itse huomaan, että loppuviikosta iltapäivisin alkaa ns. "kikatushysteria"!:)

Tässä kuvassa on UU-mummun, minun sekä muutaman muunkin oppilaan tulos iltapäivähysteriasta: Kuvassahan on siis ilmiselvästi..... TADAA, JOUNI HYNYNEN!!! Anteeksi kaikille Hynysen faneille sekä hänelle itselleen, valitettavasti en saanut loihdittua kitaraasi 5 kieltä, joten 4 kieliseksi se jäi.... :)

Mutta kaiken hauskuuden ja huvituksen lisäksi, olemme saaneet valtavasti kaikkea myös valmiiksi mm. videonauhakasseja, mattoja, poppanoita, seinävaatteita, huopahattuja ja tauluja jne... Paperimassatöitä on jokaisella valtavasti, ja niitä joudutaankin viimeistelemään muutama lisätunti. :D

Haluaisin toivottaa kaikille lukijoille, luokkatovereille ja koko Karstulan Evankelisen Opiston väelle iloista joulua ja rauhaisaa uuttavuotta 2011!






Haluan myös toivottaa hyvää jatkoa luokkatovereilleni, jotka eivät keväällä ETL linjalla enää jatka. :)






Uusille opiskelijoille: tervetuloa opiskelemaan kevätlukukaudelle!:D

Mari

Kehräys + työpaja

Viikolla 46. päästiin suunnittelemaan Opiston perinteistä joulupajaa. Sinne keksittiin sitten pientä, kierrätysaiheista tekemistä... :)

Mutta viikolla pääasiassa kyllä värjättiin villoja, kehrättiin värttinällä ja huovutettiin. Viikko opena meillä oli Marjatta "Papu" Pirtola Helsingistä. Valitettavasti ei päästy kehräämään hänen modernilla Hollantilaisella rukillaan, koska yksi osa siitä rikkoutui, mutta perinteisillä värttinöillä päästiin kokeilemaan langan tekoa. :D

Aluksi ajattelin, että voi hyvänen aika...:) Ei meinannut värttinällä ohuen langan (tai ylipäätään minkäänlaisen langan) tekeminen onnistua. Onneksi harjoitus tekee mestarin (tai ainakin lähelle sitä), ja kehrääminen alkoi sujua. Pienet kerät lankaa sai sitten tehtyä, ei niin ohutta lankaa, mutta kuitenkin. :)

Näissä kuvissa näkyy värttinä sekä siitä kehräämällä aikaiseksi saatu pieni lankakerä.

Huovuttamaankin sitten päästiin, itse tein ensin tasohuovutuksena harmaan levyn, josta sitten mallin mukaan leikkasin jouluporoja. Nyt täytyy vain keksiä niille sopiva paikka. :)

Tässä värjättyjä villoja...

Kirjansidonta

Viikko 45 sujui mukavasti kirjansidonnan parissa.:)

Aluksi kirjansidonta tuntui vaikelta, ja viikko open, Ullan, apua tarvittiin aika paljon. :D Lopulta, kun sai ensimmäisen kirjan tehtyä ohjeiden avulla, ymmärsi kuinka "helppoa" kirjansidonta loppujen lopuksi on.

Viikolla kokeiltiin sekä länsimaista (eurooppalaista) että japanilaista kirjansidontaa. Itse käytin kansiin itse painamiani/värjäämiäni kankaita. Japanilaiseen kirjaan käytin itsetehtyä paperia sekä marmoroitua paperia. Osa oppilaista myös korjasi omia kirjojaan, joista oli kannet hieman revenneet.

Viikko oli mielenkiintoinen. Nyt on mukavaa, kun tietää että osaa itse tehdä vaikka vieraskirjan jollekin lahjaksi tai entisöidä oman rispaantuneen kirjan. :D

Tässä kuvasarjaa viikolta:)

Kankaanpainanta, seula

Paljon saatiin sitten aikaan kankaanpainanta viikoilla. :)

Minulle mieluisinta oli tuo merisuolalla "taiteileminen". Siinä haluttu kangas maalataan/värjätään ruiskuemulsiolla, jota käytetään myös ns. aurinkotekniikassa (apilapussukka on tehty hyödyntäen sekä aurinko- että merisuolatekniikkaa). Merisuola alkaa levitä kankaalla, tehden kankaaseen upeita kuvioita. Itselle kuvioista tulee mieleen revontulet. Kaakelilaatoilla sai myös upeita kuvioita painettua kankaaseen.

Seulan tekemiseen ja valottamiseen kuuluu monta vaihetta, jotka kannattaa tehdä huolellisesti, jotta seula onnistuisi heti ensimmäisellä kerralla. Seulan tekeminen käytännössä onnistuu kotonakin, jos omistaa UV-lampun, jolla kuviot valotetaan itse seulaan.

Itsellä tuli sitten tälläiset kuvat varsinaiseen seulaan:). Osa oppilaista piirsi itse kuvat, mutta itselläni ei ole sellaista taitoa, joten turvauduin valmiisiin kuviin. Vauva-repe ja felix-kissa pääsivät leikkimökin uusiin verhoihin ja Heath Ledger Jokeri-hahmona pääsee pian printiksi t-paitaan.

Moi kaikille!

Moi vaan kaikille! Pieni esittely on kai nyt paikallaan:D Olen siis Mari, 20v, joka on päätynyt opiskelemaan Karstulan Evankeliseen opistoon käsitöiden erityistekniikoiden linjalle. Käsityöt ovat olleet lähellä sydäntäni aina, joka varmaan johtuu siitä, että äiti sekä molemmat mummoni ovat käsityö taitureita:) Tämä linja on laajentanut valtavasti käsityötietouttani, ja olen jo nyt oppinut valtavasti uusia asioita. (suosittelen itse tätä kyllä kaikille, jotka ovat vähänkin kiinnostuneet käsitöistä :D)

Joo niin kuin Liisa tuossa jo mainitsee syksy on edennyt nopeasti, ja monta asiaa on kyllä ehditty jo käydä läpi. Ryhmällä on hyvä henki päällä ja paljon on saatu upeita tuotoksia tehtyä! :D

Syyslukukausi alkoi huovutuksella, jonka jälkeen olikin luonnonvärjäystä, joista Liisa laittoikin kuvia tänne. Olemme mm. jo värjänneet reaktio- sekä happoväreillä, ommelleet vaatteita, tehneet käsintehtyä paperia... Viikko 43 ja seuraava viikko eli vk 44 perehdyttää meidät kankaanpainannan saloihin.. :)

Itse ajattelin kirjoittaa tänne hieman siirtokuvatekniikasta, joka oli itselleni aivan vieras käsite, mutta osoittautui kohtuu helpoksi tehtäväksi. (huom! kohtuu... :)) Siirtokuvatekniikka kaikessa lyhykäisyydessään onnistuu omista kuvista, eikä ole kovin hankalaa tai aikaa vievää tekemistä. Tekniikan avulla saat omista ihanista suosikki- tai lempikuvistasi siirtokuvia vaikkapa vanhalle kuvakehyksen lasille, vanhalle paperille tai tapetille sekä scabbookin sivujen koristeiksi.

Tässä tarvikkeet joita tarvitset:

• Valokopio kuvasta (esim. valokuva, kuva kirjasta, lehdestä tms.)
• Vesiohenteista askartelu- tai sisälakkaa
• Lasilevy tai kaakelilaatta
• Sivellin
• Maalarinteippiä
• Vesiastia

Työvaiheet:

1. Ota kopiokoneella mustavalkoinen tai värillinen kopio kuvastasi
2. Kiinnitä kuva reunoista oikea puoli ylöspäin teipillä lasilevylle/kaakelilaatalle työskentelyn ajaksi
3. Sivele kuvan päälle vähintään 3 kerrosta lakkaa (huomasimme koulussa että 4 tai 5 kerrosta lakkaa on hyvä laittaa) Anna lakan kuivua kokonaan ennenkuin lisäät uuden kerroksen lakkaa. Kannattaa muistaa sivellä lakka tasaisesti kuvan päälle. Mitä enemmän lakkakerroksia sitä paksumpi tuleva siirtokuva on.
4. Irrota kuivunut kuva levystä. Seuraava vaihe vaatii paljon kärsivällisyyttä. Kostuta kuva nurjalta puolelta varovasti vedellä. Hiero kuvan taustaa kevyesti sormella tai sienellä niin, että paperi alkaa irrota (kuvasi siis jää lakkapinnalle). Jatka paperin irroittamista niin kauan, että jäljellä on pelkät lakkakerrokset, joihin kuva on siis siirtynyt. Kuva on tässä työvaiheessa herkkä repeämään, joten suosittelen huolellisuutta jos haluat päätyä täydelliseen lopputulokseen... (nimimerkillä kokemusta on:D)
5. Kiinnitä kuva heti lakan avulla haluamaasi pintaan. Voit muotoilla kuvan reunoja varovasti leikkaamalla ennen kiinnittämistä. Kuva on hauras, joten pienien yksityiskohtien leikkaaminen on haastavaa. Kuva on syytä kiinnittää nopeasti, koska se voi alkaa käpristellä, jolloin sitä ei voi enää kiinnittää pintoihin. Jos on mahdollista, kannattaa kiinnitetyn kuvan antaa kuivua painon alla, jolloin lopputulos on suorempi ja siistimpi.

Toivottavasti tästä on lukijoille jotain iloa. Valitettavasti työvaiheista minulla ei ole kuvia, jotka varmaan helpottaisivat hieman siirtokuvatekniikan kokeilemista. :D

Syksyinen tervehdys!

Syksy etenee kovaa vauhtia ja linjalaiset ovat saaneet paljon töitä tehtyä. Käsityölinjalaiset kokosivat syysnäyttelyn Karstulan kirjaston lukusalin lasivitriineihin. Kannattaa käydä katsomassa upeaa väriloistoa. Työt ovat esillä viikolle 45.

Syyslukukauden aikana on tulossa vielä mielenkiintoisia kursseja. Tarjolla on mm. kankaanpainantaa, kirjansidontaa, kehräystä, huovutusta, olkitöitä sekä lautanauhan valmistusta ja kinnasneulaamista. Lähipäivinä Opiston nettisivuille tulee tarkemmat kurssiajankohdat.

Terveisin, Liisa

Uusi alku!

Nyt tämä blogi alkaa taas päivittymään. Edellinen lukuvuosi meni kaiken muun uuden opettelussa, joten nyt on blogin vuoro.

Uudet käsityölinjalaiset aloittivat aherruksensa 23.8. Tähän mennessä olemme huovuttaneet ja värjänneet luonnonväreillä. Kuvassa pieni otos viime viikon värjäyksistä.

Terveisin Liisa

Kesälaitumille!

Ohessa kuvia ITE TEIN. IHAN ITE. Käsityön erityistekniikat linjan kevätnäyttelystä. Näyttely oli avoinna 21.4 -14.5.2009 ja siihen osallistuivat Heidi, Riitta, Linnea, Emilia sekäTuula.


Työt ja tekijät: Tuulan mehevät tyynyt batikkia ja käsinneulosta. Emilian ja Riitan tyylikkäät matot. Riitan punapoimintana toteutetut kudonnaiset.

Kevätnäyttelyn eläinmaailmaa: Riitan ja Heidin ekokassit vahabatiikkia ja flokkipainantaa. Heidin Hopeanuoli - piirroshahmo paperimassasta toteutettuna. Linnean seinätekstiili karhuapplikaation kera (yksityiskohta työstä).

Linnean paperimassapeili. Tuulan vahabatiikkeja. Tuulan huovuttamalla valmistettu lampunvarjostin (yksityiskohta työstä).

Tämän lukuvuoden Käsityön erityistekniikoiden injan opinnot ovat plakkarissa ja opiskelijat lähteneet kesälaitumille. Ensi syksynä blogissa esittäytyvät uudet käsityöt, blogikirjoitukset ja muut kujeet!

Lukuvuoden 2008-2009 opiskelijat voivat kuitenkin edelleen kirjoitella ainakin syksyyn saakka tänne blogiin ja vaihtaa kuulumisia! Tehdäänpä se!

Aurinkoista kesää kaikille!

Ulla

Silkin maalausta yms.

Silkkiä silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan!

Silkki huiveja voisi tehdä tusinoittain?

Kokeilin reaktiivivärejä mm. vapaasti maalaamalla ja sabluunaa käyttäen sekä guttaus rajausta. Guttauksella on tarkoitus estää värien mahdollinen leviäminen luvattomille alueille.

Värit ovat muuten herkästi leviäviä, tosin siitä on joskus hyötyä ja huvia?

Silkki on suloisen pehmeätä kuin ihana uni, se on

ihanan viileätä mutta myös lämpöistä.

Silkki sopii niin sisustukseen kuin asusteeksikin. Olen jäänyt siihen koukkuun ja haluan tutkia lisää erilaisia mahdollisuuksia työstää silkkiä...

Silkinmaalaus

Silkinmaalaus on ihanaa,ainakin minusta.Nyt maalasimme silkkiä reaktiiviväreillä ja värien kiinnitys tapahtui höyryttämällä.Siispä jokainen valitsi mieleisensä silkkihuivin tai silkkipalan ja kiinnitti sen semmottisilla nastoilla kehykseen.Osa teki työhönsä guttauksella ääriviivat,että väri pysyy kuvion sisällä.Ja sitten se väriliemi:perusliemi vedestä,johon liuotetaan glaubersuolaa ja
ureaa ja sitä otamma pikkuusen sitä peruslientä pikkukippoon ja siihen sekoitamma värijauhetta.Minä tein kolmea perusväriä:sinistä punaista ja keltaista.Niistä voi paletilla sit sekotella yhdistelmiä.
Ryhmässä teimme pari koehuivia,johon sai jokainen kokeilla värejä ja tekniikoita,guttausta,suolausta ,akvarellia yms.
Ja kaikki saivat aikaan oman tyylisensä huivin ,upean luomuksen,joku jopa kaksi.
Minulla se toinen työ kyllä odottaa pingotettuna kankaana kehykseen,värit ja muodot ovat kehittymässä alitajuntani sokkeloissa ja ryöpsähtävät sitten jonain päivänä siihen kankaalle.

Japin tarina

Japi ennen

Japi jälkeen

Käsityön erityistekniikan linjalla syntyi puolivahingossa työ , jota voi täydellä syyllä sanoa erityistekniikkatyöksi, syntyi Japi (so. jollakin logiikalla yhdistelmänimi Jamahasta ja moposta). Japi oli edellisessä elämässässään maitokärry, joka löytyi umpiruostuneena ja pahoin ränsistyneenä varaston uumenista.Pelastustoimiin narratut pojat tuomitsivat kärryparan arvelematta kaatopaikalle, mutta rattaat sentään pyörivät ja sehän riittikin sytyttämään rapsutusvireen. Ne pyörät kyllä vipattivat iloisesti koekierroksella ja kumit olivat olleet tyhjät varmaan vuosikymmenen. Eipä auttanut, halliin kärry ajettiin ja alkoi kova kunnostusohjelman pohtiminen tyyliin :kumit saa uudet ,lavan saa uuden kun tekee, ruoste lähtee pois, löytyisiköhän maalia,......siis töihin.

Hyvä suunnitelma oli hyytyä heti alkuunsa, kun rattaitten ruosteiset mutterit eivät suostuneet aukeamaan, eikä auttanut edes CRC, liian vähän oli voimaa naisihmisen nyrkeissä. Se ongelma ratkesi pyytämällä apua ensimmäiseltä tarpeeksi vahvanoloiselta mieheltä, joka pihalla käveli vastaan.Lähtivätpä mutterit julman irvistelyn saattelemana ja varsinainen kunnostustyö saattoi alkaa.

Ruosteen rapsutus vei kaikista pisimmän ajan , ja sitä ruostetta oli kyllä suussa ja silmissä ja joka paikassa. Välineet eivät ehkä olleet aivan asiallisimpia, mutta ruoste lähti, ja pääsi alkamaan maalausvaihe. Siinä oli kärryparka vaikka minkälaisessa asennossa, kaikki kolot piti maalattaman, ja maalattiin myös.

Puutyövaihe oli vähintäänkin haasteellinen, lavan tarvikkeet ja työvälineet eivät olleetkaan sievästi otettavissa. Luovuutta piti käyttää välillä kyllästykseen asti eikä lopputulos ollut aivan kymmenen pisteen suoritus, muutaman hassun millin takia toinen rapakaari ei mahtunutkaan lopussa paikalleen. Sehän on vain yksilöllistä, mitäpä kärry nyt kahdella rapakaarella tekee.

Lavan maalaus olikin jo sitä siistiä työtä ja tehtiin ilolla: tulee tästä sittenkin jotakin.Kauniin valkoinen lava kannettiin sitten eräänä aamuna luokkaan ja aloitettiin taiteellinen suunnittelu : kuvia siinä pitää olla liian kliinisyyden torjumiseksi. Yhteistyöllä maalattiin jokainen lauta erilaiseksi, kukin suunnitteli oman lautansa eikä signeerauksia merkitty.

Kumit piti vielä vaihtaa. Ongelmatonta se ei todellakaan ollut kaiketi vähäisestä kokemuksesta johtuen, mutta niin vain tulivat pyörät paikalleen, ja ne mutteritkin....

Niin syntyi vanhasta maitokärrystä Japi , joka juhlallisesti luovutettiin talon siivoojarouvalle,jolle samalla luovutettiin Japin ajotutkinnon vastaanotto-oikeus ja ajokortin myöntämisoikeus.

paperimassamössö =)

Paperimössön teko-ohje (n.13-15kg massaa):

10l. vettä
½l. liisteriä
½l. puuliimaa
1l. kaoliinia
1l. liitujauhetta
selluvillaa (ekovilla)


Työvaiheet:
(HUOM! KÄYTÄ HENGITYSSUOJAINTA!!!)
1. Mittaa astiaan haalea vesi ja lisää liisterijauhe pienissä erissä huolellisesti sekoittaen. Anna liisterin turvota n.1o-15 min.
2. Lisää liima sekoittaen.
3. Lisää kaoliini ja liitujauhe.
4. Lisää selluvilla massaan pienissä erissä käsien välissä hieroen. Anna massan tekeytyä välillä. Selluvillan määrä riippuu käyttötarkoituksesta. Tasotöissä massa saa olla kovempaa, kun taas kolmiulotteississa ja muottiin tehtävissä töissä massan voi jättää löysemmäksi.


Sekoittamiseen voi käyttää poraa ja maalisekoittajan terää.
Massa kutistuu kuivuessaan n.5-10%.
Mössön joukkoon voi lisätä esim. puupurua tai hiekkaa (tai mitä tykkää). =)

Kolmiulotteisissa töissä kannattaa käyttää tukirakenteita esim.kanaverkkoa, metallilankaa, joka laminoidaan paperisuikaleilla ja liisterillä, ja sen päälle massa vasta ( kun kuiva ) LOL
Töitä voi tehdä myös muotteihin, kuten kulhoihin.

Työt voi viimeistellä maalaamalla tai lakkaamalla tai molemmila.

MÖSSÖASIANTUNTIJOINA TOIMIVAT

EMILIA JA HEIDI

batiikkihulluus iski

Nyt on käynyt niin,että batiikkihulluus on iskenyt viruksen tavoin.On jos jonkinmoista muotokokeilua ja väriä ja kaikki tuntuu kuin olisi Milla Magia tekemässä taikoja.Aivan ihanaa,kun antaa vain mennä liikoja ajattelematta.Minulle ehdotettiin jo kangasbutiikin perustamista:on vain niin pieniä nuo kangaspalaset mitä olen loihtinut.Tätä täytyy tehdä lisää!!!

Esittely

Olen edellisissä elämissäni ollut tekemisissä ruoanlaiton kanssa, sitten viettänyt ekoelämää maaseudun rauhassa puutarhan-ja kukkasten-ja koirienhoidon kanssa. Ainoa vaikeus oli mies, joka teki minusta "olemattoman".Talvisin pakenin tilkkutöiden pariin purkamaan ahdistustani.
Viimein oli pakko lähteä ja syöksyin tänne opistoon,sillä tämä tarjosi asunnon,hyvää ruokaa ja paljon käsillä tekemistä.Tulin jo vuosi sitten ja viihdyn täällä edelleen löytäen aina uusia juttuja
erilaisista käsityötekniikoista.Värit ja muodot ja niiden yhdistelyt hullaannuttavat minut ja täytyy vähän jopa hillitä tekemisiäni,sillä minulla on paljon vikaa selässäni sekä krooninen kipu.,


Tulevaisuudessa haluaisin voida luoda lisää tekstiilitaidetta ja huopatöitä ja saada töitäni näytteille, että saisin palautetta, ja ehkä tarjoaisin jollekin katsojalle jonkinlaisia "elämyksiä".

Kynttiläpaja

Meillä oli 4.joulukuuta kynttiläpaja. Opettelimme tekemään kynttilöitä tuntiopettajan opastuksella eri tavoin. Aamu alkoi lyhyellä teorialla. Sen jälkeen aloimme tekemään sydänlankoja. Niitä varten steariinia sulatettiin vesihauteessa. Kun se oli sulanut kirkkaaksi, kastoimme sydänlankoja siinä pariin kertaan ja suoristimme langat ja laitoimme ne riippumaan.


Kuvassa näkyy tekemiäni kynttilöitä. Yläreunassa vasemmalla oleva keltainen kynttilä on tehty niin, että laitoimme hiekkaa vuokaan ja kastelimme hiekan kosteaksi. Sen jälkeen kaivoimme haluamiamme kuoppia hiekkaan ja se määritteli minkä muotoinen kynttilästä tulisi. Kun kuoppa oli valmis, siihen kaadettiin kuumaa steariini-parafiini seosta, johon keltainen väri oli sekoitettu. Sen jälkeen annettiin massan jonkin aikaa jähmettyä, jotta sydänlangan voisi laittaa kynttilään ilman, että se keikahtaisi. Kun kynttilä oli kovettunut, eli valmis, kaivoin sen hiekasta pois ja hiekka oli mukavasti jäänyt kynttilän reunoille, kuten oli tarkoituskin. Kaksi valkoista kynttilää on tehty samalla tavalla, mutta steariini-parafiini seos ei ollut tarpeeksi kuumaa ja hiekka ei jäänyt kunnolla reunoihin.


Kuvan alareunassa olevat kynttilät on tehty pieniin leivosvuokiin. Niissä on käytetty myös samaa seosta, kuin hiekkakynttilöissä, mutta seoksiin on lisätty eri värejä. Teimme kynttilöitä myös kastamalla sekä jääpalakynttilöitä yms. Valamalla tehdyissä kynttilöissä käytimme muotteina maitotölkkejä ja kermapurkkeja. Purkin pohjaan tehtiin langan mentävä reikä. Siitä pujotimme langan läpi. Ulkopuolelle pohjaan jätettiin pieni osa lankaa ja se teipattiin teipillä sinne kiinni. Tölkin yläosaan laitettiin kynä tai joku muu pieni keppi poikittain, johon lanka oli sidottu. Seokset kaadettiin tölkkeihin, joissa oli sydänlanka valmiina.



Päivä meni nopeasti ja useampi kynttilä valmistui.