Japin tarina

Japi ennen

Japi jälkeen

Käsityön erityistekniikan linjalla syntyi puolivahingossa työ , jota voi täydellä syyllä sanoa erityistekniikkatyöksi, syntyi Japi (so. jollakin logiikalla yhdistelmänimi Jamahasta ja moposta). Japi oli edellisessä elämässässään maitokärry, joka löytyi umpiruostuneena ja pahoin ränsistyneenä varaston uumenista.Pelastustoimiin narratut pojat tuomitsivat kärryparan arvelematta kaatopaikalle, mutta rattaat sentään pyörivät ja sehän riittikin sytyttämään rapsutusvireen. Ne pyörät kyllä vipattivat iloisesti koekierroksella ja kumit olivat olleet tyhjät varmaan vuosikymmenen. Eipä auttanut, halliin kärry ajettiin ja alkoi kova kunnostusohjelman pohtiminen tyyliin :kumit saa uudet ,lavan saa uuden kun tekee, ruoste lähtee pois, löytyisiköhän maalia,......siis töihin.

Hyvä suunnitelma oli hyytyä heti alkuunsa, kun rattaitten ruosteiset mutterit eivät suostuneet aukeamaan, eikä auttanut edes CRC, liian vähän oli voimaa naisihmisen nyrkeissä. Se ongelma ratkesi pyytämällä apua ensimmäiseltä tarpeeksi vahvanoloiselta mieheltä, joka pihalla käveli vastaan.Lähtivätpä mutterit julman irvistelyn saattelemana ja varsinainen kunnostustyö saattoi alkaa.

Ruosteen rapsutus vei kaikista pisimmän ajan , ja sitä ruostetta oli kyllä suussa ja silmissä ja joka paikassa. Välineet eivät ehkä olleet aivan asiallisimpia, mutta ruoste lähti, ja pääsi alkamaan maalausvaihe. Siinä oli kärryparka vaikka minkälaisessa asennossa, kaikki kolot piti maalattaman, ja maalattiin myös.

Puutyövaihe oli vähintäänkin haasteellinen, lavan tarvikkeet ja työvälineet eivät olleetkaan sievästi otettavissa. Luovuutta piti käyttää välillä kyllästykseen asti eikä lopputulos ollut aivan kymmenen pisteen suoritus, muutaman hassun millin takia toinen rapakaari ei mahtunutkaan lopussa paikalleen. Sehän on vain yksilöllistä, mitäpä kärry nyt kahdella rapakaarella tekee.

Lavan maalaus olikin jo sitä siistiä työtä ja tehtiin ilolla: tulee tästä sittenkin jotakin.Kauniin valkoinen lava kannettiin sitten eräänä aamuna luokkaan ja aloitettiin taiteellinen suunnittelu : kuvia siinä pitää olla liian kliinisyyden torjumiseksi. Yhteistyöllä maalattiin jokainen lauta erilaiseksi, kukin suunnitteli oman lautansa eikä signeerauksia merkitty.

Kumit piti vielä vaihtaa. Ongelmatonta se ei todellakaan ollut kaiketi vähäisestä kokemuksesta johtuen, mutta niin vain tulivat pyörät paikalleen, ja ne mutteritkin....

Niin syntyi vanhasta maitokärrystä Japi , joka juhlallisesti luovutettiin talon siivoojarouvalle,jolle samalla luovutettiin Japin ajotutkinnon vastaanotto-oikeus ja ajokortin myöntämisoikeus.