Silkin maalausta yms.

Silkkiä silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan!

Silkki huiveja voisi tehdä tusinoittain?

Kokeilin reaktiivivärejä mm. vapaasti maalaamalla ja sabluunaa käyttäen sekä guttaus rajausta. Guttauksella on tarkoitus estää värien mahdollinen leviäminen luvattomille alueille.

Värit ovat muuten herkästi leviäviä, tosin siitä on joskus hyötyä ja huvia?

Silkki on suloisen pehmeätä kuin ihana uni, se on

ihanan viileätä mutta myös lämpöistä.

Silkki sopii niin sisustukseen kuin asusteeksikin. Olen jäänyt siihen koukkuun ja haluan tutkia lisää erilaisia mahdollisuuksia työstää silkkiä...

Silkinmaalaus

Silkinmaalaus on ihanaa,ainakin minusta.Nyt maalasimme silkkiä reaktiiviväreillä ja värien kiinnitys tapahtui höyryttämällä.Siispä jokainen valitsi mieleisensä silkkihuivin tai silkkipalan ja kiinnitti sen semmottisilla nastoilla kehykseen.Osa teki työhönsä guttauksella ääriviivat,että väri pysyy kuvion sisällä.Ja sitten se väriliemi:perusliemi vedestä,johon liuotetaan glaubersuolaa ja
ureaa ja sitä otamma pikkuusen sitä peruslientä pikkukippoon ja siihen sekoitamma värijauhetta.Minä tein kolmea perusväriä:sinistä punaista ja keltaista.Niistä voi paletilla sit sekotella yhdistelmiä.
Ryhmässä teimme pari koehuivia,johon sai jokainen kokeilla värejä ja tekniikoita,guttausta,suolausta ,akvarellia yms.
Ja kaikki saivat aikaan oman tyylisensä huivin ,upean luomuksen,joku jopa kaksi.
Minulla se toinen työ kyllä odottaa pingotettuna kankaana kehykseen,värit ja muodot ovat kehittymässä alitajuntani sokkeloissa ja ryöpsähtävät sitten jonain päivänä siihen kankaalle.

Japin tarina

Japi ennen

Japi jälkeen

Käsityön erityistekniikan linjalla syntyi puolivahingossa työ , jota voi täydellä syyllä sanoa erityistekniikkatyöksi, syntyi Japi (so. jollakin logiikalla yhdistelmänimi Jamahasta ja moposta). Japi oli edellisessä elämässässään maitokärry, joka löytyi umpiruostuneena ja pahoin ränsistyneenä varaston uumenista.Pelastustoimiin narratut pojat tuomitsivat kärryparan arvelematta kaatopaikalle, mutta rattaat sentään pyörivät ja sehän riittikin sytyttämään rapsutusvireen. Ne pyörät kyllä vipattivat iloisesti koekierroksella ja kumit olivat olleet tyhjät varmaan vuosikymmenen. Eipä auttanut, halliin kärry ajettiin ja alkoi kova kunnostusohjelman pohtiminen tyyliin :kumit saa uudet ,lavan saa uuden kun tekee, ruoste lähtee pois, löytyisiköhän maalia,......siis töihin.

Hyvä suunnitelma oli hyytyä heti alkuunsa, kun rattaitten ruosteiset mutterit eivät suostuneet aukeamaan, eikä auttanut edes CRC, liian vähän oli voimaa naisihmisen nyrkeissä. Se ongelma ratkesi pyytämällä apua ensimmäiseltä tarpeeksi vahvanoloiselta mieheltä, joka pihalla käveli vastaan.Lähtivätpä mutterit julman irvistelyn saattelemana ja varsinainen kunnostustyö saattoi alkaa.

Ruosteen rapsutus vei kaikista pisimmän ajan , ja sitä ruostetta oli kyllä suussa ja silmissä ja joka paikassa. Välineet eivät ehkä olleet aivan asiallisimpia, mutta ruoste lähti, ja pääsi alkamaan maalausvaihe. Siinä oli kärryparka vaikka minkälaisessa asennossa, kaikki kolot piti maalattaman, ja maalattiin myös.

Puutyövaihe oli vähintäänkin haasteellinen, lavan tarvikkeet ja työvälineet eivät olleetkaan sievästi otettavissa. Luovuutta piti käyttää välillä kyllästykseen asti eikä lopputulos ollut aivan kymmenen pisteen suoritus, muutaman hassun millin takia toinen rapakaari ei mahtunutkaan lopussa paikalleen. Sehän on vain yksilöllistä, mitäpä kärry nyt kahdella rapakaarella tekee.

Lavan maalaus olikin jo sitä siistiä työtä ja tehtiin ilolla: tulee tästä sittenkin jotakin.Kauniin valkoinen lava kannettiin sitten eräänä aamuna luokkaan ja aloitettiin taiteellinen suunnittelu : kuvia siinä pitää olla liian kliinisyyden torjumiseksi. Yhteistyöllä maalattiin jokainen lauta erilaiseksi, kukin suunnitteli oman lautansa eikä signeerauksia merkitty.

Kumit piti vielä vaihtaa. Ongelmatonta se ei todellakaan ollut kaiketi vähäisestä kokemuksesta johtuen, mutta niin vain tulivat pyörät paikalleen, ja ne mutteritkin....

Niin syntyi vanhasta maitokärrystä Japi , joka juhlallisesti luovutettiin talon siivoojarouvalle,jolle samalla luovutettiin Japin ajotutkinnon vastaanotto-oikeus ja ajokortin myöntämisoikeus.

paperimassamössö =)

Paperimössön teko-ohje (n.13-15kg massaa):

10l. vettä
½l. liisteriä
½l. puuliimaa
1l. kaoliinia
1l. liitujauhetta
selluvillaa (ekovilla)


Työvaiheet:
(HUOM! KÄYTÄ HENGITYSSUOJAINTA!!!)
1. Mittaa astiaan haalea vesi ja lisää liisterijauhe pienissä erissä huolellisesti sekoittaen. Anna liisterin turvota n.1o-15 min.
2. Lisää liima sekoittaen.
3. Lisää kaoliini ja liitujauhe.
4. Lisää selluvilla massaan pienissä erissä käsien välissä hieroen. Anna massan tekeytyä välillä. Selluvillan määrä riippuu käyttötarkoituksesta. Tasotöissä massa saa olla kovempaa, kun taas kolmiulotteississa ja muottiin tehtävissä töissä massan voi jättää löysemmäksi.


Sekoittamiseen voi käyttää poraa ja maalisekoittajan terää.
Massa kutistuu kuivuessaan n.5-10%.
Mössön joukkoon voi lisätä esim. puupurua tai hiekkaa (tai mitä tykkää). =)

Kolmiulotteisissa töissä kannattaa käyttää tukirakenteita esim.kanaverkkoa, metallilankaa, joka laminoidaan paperisuikaleilla ja liisterillä, ja sen päälle massa vasta ( kun kuiva ) LOL
Töitä voi tehdä myös muotteihin, kuten kulhoihin.

Työt voi viimeistellä maalaamalla tai lakkaamalla tai molemmila.

MÖSSÖASIANTUNTIJOINA TOIMIVAT

EMILIA JA HEIDI

batiikkihulluus iski

Nyt on käynyt niin,että batiikkihulluus on iskenyt viruksen tavoin.On jos jonkinmoista muotokokeilua ja väriä ja kaikki tuntuu kuin olisi Milla Magia tekemässä taikoja.Aivan ihanaa,kun antaa vain mennä liikoja ajattelematta.Minulle ehdotettiin jo kangasbutiikin perustamista:on vain niin pieniä nuo kangaspalaset mitä olen loihtinut.Tätä täytyy tehdä lisää!!!

Esittely

Olen edellisissä elämissäni ollut tekemisissä ruoanlaiton kanssa, sitten viettänyt ekoelämää maaseudun rauhassa puutarhan-ja kukkasten-ja koirienhoidon kanssa. Ainoa vaikeus oli mies, joka teki minusta "olemattoman".Talvisin pakenin tilkkutöiden pariin purkamaan ahdistustani.
Viimein oli pakko lähteä ja syöksyin tänne opistoon,sillä tämä tarjosi asunnon,hyvää ruokaa ja paljon käsillä tekemistä.Tulin jo vuosi sitten ja viihdyn täällä edelleen löytäen aina uusia juttuja
erilaisista käsityötekniikoista.Värit ja muodot ja niiden yhdistelyt hullaannuttavat minut ja täytyy vähän jopa hillitä tekemisiäni,sillä minulla on paljon vikaa selässäni sekä krooninen kipu.,


Tulevaisuudessa haluaisin voida luoda lisää tekstiilitaidetta ja huopatöitä ja saada töitäni näytteille, että saisin palautetta, ja ehkä tarjoaisin jollekin katsojalle jonkinlaisia "elämyksiä".

Kynttiläpaja

Meillä oli 4.joulukuuta kynttiläpaja. Opettelimme tekemään kynttilöitä tuntiopettajan opastuksella eri tavoin. Aamu alkoi lyhyellä teorialla. Sen jälkeen aloimme tekemään sydänlankoja. Niitä varten steariinia sulatettiin vesihauteessa. Kun se oli sulanut kirkkaaksi, kastoimme sydänlankoja siinä pariin kertaan ja suoristimme langat ja laitoimme ne riippumaan.


Kuvassa näkyy tekemiäni kynttilöitä. Yläreunassa vasemmalla oleva keltainen kynttilä on tehty niin, että laitoimme hiekkaa vuokaan ja kastelimme hiekan kosteaksi. Sen jälkeen kaivoimme haluamiamme kuoppia hiekkaan ja se määritteli minkä muotoinen kynttilästä tulisi. Kun kuoppa oli valmis, siihen kaadettiin kuumaa steariini-parafiini seosta, johon keltainen väri oli sekoitettu. Sen jälkeen annettiin massan jonkin aikaa jähmettyä, jotta sydänlangan voisi laittaa kynttilään ilman, että se keikahtaisi. Kun kynttilä oli kovettunut, eli valmis, kaivoin sen hiekasta pois ja hiekka oli mukavasti jäänyt kynttilän reunoille, kuten oli tarkoituskin. Kaksi valkoista kynttilää on tehty samalla tavalla, mutta steariini-parafiini seos ei ollut tarpeeksi kuumaa ja hiekka ei jäänyt kunnolla reunoihin.


Kuvan alareunassa olevat kynttilät on tehty pieniin leivosvuokiin. Niissä on käytetty myös samaa seosta, kuin hiekkakynttilöissä, mutta seoksiin on lisätty eri värejä. Teimme kynttilöitä myös kastamalla sekä jääpalakynttilöitä yms. Valamalla tehdyissä kynttilöissä käytimme muotteina maitotölkkejä ja kermapurkkeja. Purkin pohjaan tehtiin langan mentävä reikä. Siitä pujotimme langan läpi. Ulkopuolelle pohjaan jätettiin pieni osa lankaa ja se teipattiin teipillä sinne kiinni. Tölkin yläosaan laitettiin kynä tai joku muu pieni keppi poikittain, johon lanka oli sidottu. Seokset kaadettiin tölkkeihin, joissa oli sydänlanka valmiina.



Päivä meni nopeasti ja useampi kynttilä valmistui.