Syksyinen tervehdys!

Syksy etenee kovaa vauhtia ja linjalaiset ovat saaneet paljon töitä tehtyä. Käsityölinjalaiset kokosivat syysnäyttelyn Karstulan kirjaston lukusalin lasivitriineihin. Kannattaa käydä katsomassa upeaa väriloistoa. Työt ovat esillä viikolle 45.

Syyslukukauden aikana on tulossa vielä mielenkiintoisia kursseja. Tarjolla on mm. kankaanpainantaa, kirjansidontaa, kehräystä, huovutusta, olkitöitä sekä lautanauhan valmistusta ja kinnasneulaamista. Lähipäivinä Opiston nettisivuille tulee tarkemmat kurssiajankohdat.

Terveisin, Liisa

Uusi alku!

Nyt tämä blogi alkaa taas päivittymään. Edellinen lukuvuosi meni kaiken muun uuden opettelussa, joten nyt on blogin vuoro.

Uudet käsityölinjalaiset aloittivat aherruksensa 23.8. Tähän mennessä olemme huovuttaneet ja värjänneet luonnonväreillä. Kuvassa pieni otos viime viikon värjäyksistä.

Terveisin Liisa

Kesälaitumille!

Ohessa kuvia ITE TEIN. IHAN ITE. Käsityön erityistekniikat linjan kevätnäyttelystä. Näyttely oli avoinna 21.4 -14.5.2009 ja siihen osallistuivat Heidi, Riitta, Linnea, Emilia sekäTuula.


Työt ja tekijät: Tuulan mehevät tyynyt batikkia ja käsinneulosta. Emilian ja Riitan tyylikkäät matot. Riitan punapoimintana toteutetut kudonnaiset.

Kevätnäyttelyn eläinmaailmaa: Riitan ja Heidin ekokassit vahabatiikkia ja flokkipainantaa. Heidin Hopeanuoli - piirroshahmo paperimassasta toteutettuna. Linnean seinätekstiili karhuapplikaation kera (yksityiskohta työstä).

Linnean paperimassapeili. Tuulan vahabatiikkeja. Tuulan huovuttamalla valmistettu lampunvarjostin (yksityiskohta työstä).

Tämän lukuvuoden Käsityön erityistekniikoiden injan opinnot ovat plakkarissa ja opiskelijat lähteneet kesälaitumille. Ensi syksynä blogissa esittäytyvät uudet käsityöt, blogikirjoitukset ja muut kujeet!

Lukuvuoden 2008-2009 opiskelijat voivat kuitenkin edelleen kirjoitella ainakin syksyyn saakka tänne blogiin ja vaihtaa kuulumisia! Tehdäänpä se!

Aurinkoista kesää kaikille!

Ulla

Silkin maalausta yms.

Silkkiä silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan!

Silkki huiveja voisi tehdä tusinoittain?

Kokeilin reaktiivivärejä mm. vapaasti maalaamalla ja sabluunaa käyttäen sekä guttaus rajausta. Guttauksella on tarkoitus estää värien mahdollinen leviäminen luvattomille alueille.

Värit ovat muuten herkästi leviäviä, tosin siitä on joskus hyötyä ja huvia?

Silkki on suloisen pehmeätä kuin ihana uni, se on

ihanan viileätä mutta myös lämpöistä.

Silkki sopii niin sisustukseen kuin asusteeksikin. Olen jäänyt siihen koukkuun ja haluan tutkia lisää erilaisia mahdollisuuksia työstää silkkiä...

Silkinmaalaus

Silkinmaalaus on ihanaa,ainakin minusta.Nyt maalasimme silkkiä reaktiiviväreillä ja värien kiinnitys tapahtui höyryttämällä.Siispä jokainen valitsi mieleisensä silkkihuivin tai silkkipalan ja kiinnitti sen semmottisilla nastoilla kehykseen.Osa teki työhönsä guttauksella ääriviivat,että väri pysyy kuvion sisällä.Ja sitten se väriliemi:perusliemi vedestä,johon liuotetaan glaubersuolaa ja
ureaa ja sitä otamma pikkuusen sitä peruslientä pikkukippoon ja siihen sekoitamma värijauhetta.Minä tein kolmea perusväriä:sinistä punaista ja keltaista.Niistä voi paletilla sit sekotella yhdistelmiä.
Ryhmässä teimme pari koehuivia,johon sai jokainen kokeilla värejä ja tekniikoita,guttausta,suolausta ,akvarellia yms.
Ja kaikki saivat aikaan oman tyylisensä huivin ,upean luomuksen,joku jopa kaksi.
Minulla se toinen työ kyllä odottaa pingotettuna kankaana kehykseen,värit ja muodot ovat kehittymässä alitajuntani sokkeloissa ja ryöpsähtävät sitten jonain päivänä siihen kankaalle.

Japin tarina

Japi ennen

Japi jälkeen

Käsityön erityistekniikan linjalla syntyi puolivahingossa työ , jota voi täydellä syyllä sanoa erityistekniikkatyöksi, syntyi Japi (so. jollakin logiikalla yhdistelmänimi Jamahasta ja moposta). Japi oli edellisessä elämässässään maitokärry, joka löytyi umpiruostuneena ja pahoin ränsistyneenä varaston uumenista.Pelastustoimiin narratut pojat tuomitsivat kärryparan arvelematta kaatopaikalle, mutta rattaat sentään pyörivät ja sehän riittikin sytyttämään rapsutusvireen. Ne pyörät kyllä vipattivat iloisesti koekierroksella ja kumit olivat olleet tyhjät varmaan vuosikymmenen. Eipä auttanut, halliin kärry ajettiin ja alkoi kova kunnostusohjelman pohtiminen tyyliin :kumit saa uudet ,lavan saa uuden kun tekee, ruoste lähtee pois, löytyisiköhän maalia,......siis töihin.

Hyvä suunnitelma oli hyytyä heti alkuunsa, kun rattaitten ruosteiset mutterit eivät suostuneet aukeamaan, eikä auttanut edes CRC, liian vähän oli voimaa naisihmisen nyrkeissä. Se ongelma ratkesi pyytämällä apua ensimmäiseltä tarpeeksi vahvanoloiselta mieheltä, joka pihalla käveli vastaan.Lähtivätpä mutterit julman irvistelyn saattelemana ja varsinainen kunnostustyö saattoi alkaa.

Ruosteen rapsutus vei kaikista pisimmän ajan , ja sitä ruostetta oli kyllä suussa ja silmissä ja joka paikassa. Välineet eivät ehkä olleet aivan asiallisimpia, mutta ruoste lähti, ja pääsi alkamaan maalausvaihe. Siinä oli kärryparka vaikka minkälaisessa asennossa, kaikki kolot piti maalattaman, ja maalattiin myös.

Puutyövaihe oli vähintäänkin haasteellinen, lavan tarvikkeet ja työvälineet eivät olleetkaan sievästi otettavissa. Luovuutta piti käyttää välillä kyllästykseen asti eikä lopputulos ollut aivan kymmenen pisteen suoritus, muutaman hassun millin takia toinen rapakaari ei mahtunutkaan lopussa paikalleen. Sehän on vain yksilöllistä, mitäpä kärry nyt kahdella rapakaarella tekee.

Lavan maalaus olikin jo sitä siistiä työtä ja tehtiin ilolla: tulee tästä sittenkin jotakin.Kauniin valkoinen lava kannettiin sitten eräänä aamuna luokkaan ja aloitettiin taiteellinen suunnittelu : kuvia siinä pitää olla liian kliinisyyden torjumiseksi. Yhteistyöllä maalattiin jokainen lauta erilaiseksi, kukin suunnitteli oman lautansa eikä signeerauksia merkitty.

Kumit piti vielä vaihtaa. Ongelmatonta se ei todellakaan ollut kaiketi vähäisestä kokemuksesta johtuen, mutta niin vain tulivat pyörät paikalleen, ja ne mutteritkin....

Niin syntyi vanhasta maitokärrystä Japi , joka juhlallisesti luovutettiin talon siivoojarouvalle,jolle samalla luovutettiin Japin ajotutkinnon vastaanotto-oikeus ja ajokortin myöntämisoikeus.

paperimassamössö =)

Paperimössön teko-ohje (n.13-15kg massaa):

10l. vettä
½l. liisteriä
½l. puuliimaa
1l. kaoliinia
1l. liitujauhetta
selluvillaa (ekovilla)


Työvaiheet:
(HUOM! KÄYTÄ HENGITYSSUOJAINTA!!!)
1. Mittaa astiaan haalea vesi ja lisää liisterijauhe pienissä erissä huolellisesti sekoittaen. Anna liisterin turvota n.1o-15 min.
2. Lisää liima sekoittaen.
3. Lisää kaoliini ja liitujauhe.
4. Lisää selluvilla massaan pienissä erissä käsien välissä hieroen. Anna massan tekeytyä välillä. Selluvillan määrä riippuu käyttötarkoituksesta. Tasotöissä massa saa olla kovempaa, kun taas kolmiulotteississa ja muottiin tehtävissä töissä massan voi jättää löysemmäksi.


Sekoittamiseen voi käyttää poraa ja maalisekoittajan terää.
Massa kutistuu kuivuessaan n.5-10%.
Mössön joukkoon voi lisätä esim. puupurua tai hiekkaa (tai mitä tykkää). =)

Kolmiulotteisissa töissä kannattaa käyttää tukirakenteita esim.kanaverkkoa, metallilankaa, joka laminoidaan paperisuikaleilla ja liisterillä, ja sen päälle massa vasta ( kun kuiva ) LOL
Töitä voi tehdä myös muotteihin, kuten kulhoihin.

Työt voi viimeistellä maalaamalla tai lakkaamalla tai molemmila.

MÖSSÖASIANTUNTIJOINA TOIMIVAT

EMILIA JA HEIDI